jälkeen päin nauratti, mutta sillä hetkellä ei yhtään. Oltiin kalastettu 10km joki vartta ja tuumattiin porukalla, että seuraavassa haarassa 1km eteenpäin topataan ja mietitään jatketaanko vielä. Paikalle päästyä ei yhtä miestä löydy mistään. Ei perkele, huudeltiin ja odoteltiin... ei missään, ei auttanut ku ruveta haravoimaan kilometrin pätkä missä viimeksi nähtiin. Kyllä siinä haravoidessa näki kauhu kuvia kivikoiden välissä makaavasta kaverista, samalla miettien
miten ruvetaan apua sitten hommaileen. Kun olimme haravoineet alueen moneen kertaan ja tarkistaneet joen rannan ei auttanut kuin lähteä tyhjin käsin käveleen takaisin leiriin. Lähestyessämme leiriä näimme kuinka savu nousi komeasti leiristä. Huokaisimme helpotuksesta, mutta päätimme, että selkäsauna odottaa leirissä :) syykin oli sitten loppujen lopuksi aika pienestä kiinni, niinku aina. Kaveri oli kahtonut jokivarressa, että pari muuta kalastajaa oli paikassa johon aijoimme pysähtyä ja meitä ei näkynyt missään,joten tuli siihen johto päätökseen että olimme kääntyneet takaisin. Että silleen, hyvä muistutus sittä, että täällä voi sattua mitä vaan ja tuumasimmekin, että jos jotain ois ollut sattunut niin ei siinä ois voinut muuta tehä ku potkia murkulaa päälle ja katellaan viikon päästä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti